Ruokaorientoituneet lihavat pehmeän tyyppinä

Yksi pehmeän tyyppi ihmisillä, jonka mielekkyyttä on usein hankala hahmottaa, lienevät ruokaorientoituneet lihavat, esim. ruoka-alalla työskentelevät. Tavallaan moni turvaa heihin pulassa tai voidakseen paremmin ruuan avulla, mutta minkätyyppinen heidän viisautensa tai löpsöytensä varsinaisesti on? Luulen, että jos joku vollottaa kovin, aikuinenkaan, niin koko ko perhe tai porukka menee mieluustoi syömään ja se jotenkin auttaa jaksamaan, etenkin, jos ruoka on hyvää ja ravitsevaa ja sitä syö olonsa lämpöiseksi, vatsansa kylläiseksi ja voimansa jaksavaisemmiksi, tuntevammaksi positiivisin tuntein näkökulmansa ja sosiaalisen lokeronsa. Ruoka-alan imisellä on kai tähän liittyvää osaamista ja elämänviisautta: millainen ruoka yleensä tekee tietyn iän tai ihmistyypin tai elämäntilanteen ihmisille hyvää ja kuinka niin ruokakeskeisestä näkökulmasta kuin juuri täyttävän lämpimän aterian jälkeen voi elää viisaasti ja tyytyväisenä, ratkoa elämän ongelmia esim. matkimalla vuosikymmeniä vanhempien elämäntapaa, jossa on jo moni ongelmakohta ratkopttu. Tämä osin edellyttää, että ruoka on riittävän ravitsevaa ja henkilön päivän tai ajanjakson rasituksen kantavaa ja tämän ruokamieltymyksiin sopivaa. Osa viisaudesta on ukomaalaisia elämänuria: kuinka pöhnäisemmässä lämpimämmässä ilmastossa eletään niin, että elämä sujuu ihan hyvin. Mutta näin tämä viisaus, nämä taidot ja tämä mallin näyttäminen ei ole samaa kuin omata mielipiteitä ihmisten elämäntilanteista ja maailman asioista ja laukoa niitä, ja niin se tavallana on löperöä ja kantaaottamatonta ja tavallan ateriat ovat tärkeä kaikille tuttu osa arkea, tavallisen elämänperuselementtejä, välttämättömyys, josta toivotaan olevan jotakin hyötyäkin, minkä ruoka-alan ammattilaiset ja ruokaorientoituneet lihavart pyrkivät panoksellaan varmistamaan.

Kauniiden asioiden viestimisestä

Onko alkuperäiskansoista vaikea kirjoitaa positiivisia lehtijuutuja, joihin tulisi positiivinen palaute? Pitävätkö ihmiset niitä liian löllöinä, liian kaukana omasta arjestaan ja mielessään pyörivistä ajatuskuluista? Toimiiko siksi ympäristöongelma-aiheinen artikkeli paremmin, kun siihen voi verrata oman arjen ikävyyttä ja samalla löytää viisautta tuekseen?
Onko tämä laajemmin kauniiden asioiden ongelma? Tarvitsisiko niistä viestiä negatiivisesta arjesta käsin ajatuskulut ymmärtäen, niiden varaan paremman arjen rakentaen?

Huonosti käyttäytyvä luulee usein aihepiiriä pupuksi

"Huonosti käyttäytyvä luulee usein aihepiiriä pupuksi

Jotkut ihmiset ovat kovia hyökkäilemään toisten kimppuun ilman edeltävää riitaa. Se liittyy usein siihen, että he ovat eri ihmistyyppiä ja joku kolmas henkilö merkitsee heidät läheisiksi tai suosittelee tuota hyökkäyskohdetta henkilökohtaiseksi esikuvaksi heille. Tyypillistä silloin on, että tuo toinen henkilö on suurmestarimaisen taitava ja siksi häntä yhteisö kieltää vastaamasta hyökkäyksiin aggressiivisesti. Hyökkääjä sen sijaan on oman osaamisalueensa ulkopuolella ja luulee aihepiiriä pupuksi ja olettaa siksi virheellisesti, etteio vaikuta mitään, vaikka sen suhteen tekisi mitä tahansa. Lisäksi hän olettaa olevansa tervehenkisempi kuin tuo toinen ja siksi esikuvan asemassa ja määräämässä toisen elämäntavoista esim. heittämällä tämän valitsemat puput jutut roskiin. Mutta toisen kannalta ei useinkaan ole kyse siitä, ettei hän osaisi terveitä elämäntapoja, vaan hänellä on toinen syy valintoihinsa, mikä yleensä on, että hän tarvitsee lisäsuojausta ennen kuin terveet elämäntavat olsivat mahdolliset, ja siksi hän sitten joutuu valitsemaan kaikenlaista paikkaavaa,olipa miten huteroa tai ylitseampuvaa vain. Mutta toisen elämään ei saa puuttua, ei edes taitavampi, vaan on kaikkien noudatettava "Elä ja anna toisten elää"-pelisääntöä, vaikka olettaisivat oelvansa tervehenkisempiä tai tekevänsä palveluksen terveisiin elämäntapoihin päin lykkimällä. Jotkut myös ovat tropiikista muuttaneita tai sairaita ja siksi heillä ei ole mahdollisuutta liikuntaan ja virkeään toimeliaisuuteen. Tuo silmätikuksi joutuminen kai usein johtuu siitä, että suurmestarimaisella on taitoja noilla elämänalueilla, joilla toinen ei luule voivan osattavan mitään, ja siksi joku häntä neutraalina tai ok:na pitävä kolmas osapuoli, joka on hyökkääjän kaveri tms sosiaalinen suhde, merkkaa hänet esikuvaksi hyökkäilijälle, minkä hyökkäilijä ottaa kamalan läherisen'suhteena tai määräilynä, jossa ei ole päätä eikä häntää. Ihmistä ei yleensä voi opettaa taitavampi kuin kenet hän itse tunnistaa esikuvakseen sopivaksi ilman toisten kertomia suosituksia tms. Taitavamoi ihan vain menee ylitse hlseen, ei siit' ymmärrä mitään edes asiakeskeiselt' etäisyydeltä, saati sitten henkilökohtaiselta etäisyydeltä. Jotkut hyökkäileväiset myös katsovat, että heidän kannattaa omaksua itselleern kenen tahansa muun sosiaalinen asema, ja niin he kaiken ylitse taitojensa käyvän aseman käyttävät ihan pieleen, vahingollisesti. Parempi olisi heidän pysyä omassa paljon ympäristönsä ihmisiä kapeammassa lokerossaan ja antaa sivistyksen noudattamisen huolehtia muu maailma."

Sosiaalisten tilanteiden ratkomisesta

"Yleensä,jos palleroinen tai taitava saa vastaansa hyökkäyksiä, niin
hänet on kai luokiteltu hötöksi, järkeä käyttämättömäksi, mihin
auttaisi käydä läpi oletukset peruskoulujärjen tasolla ja todeta, että
ei, en ole höttö vaan käytän järkeä koko ajan kaikessa, olen vain
taitava, kouluun ja koulutukseen verrattuna niin ja niin taitava."
Vanhuksilla on kai usein näitä samoja ongelmia, mutta on toki musitettava, että kai suuri osa vanhuksista on alunperin ulkomaalaisia, jolloin heillä ei välttämättä ole edes peruskoulujärkeä, mutta paljon sosiaalista kokemusta kylläkin.
Tällaisessa tiedotuksessa niille, jotka ovat erehtyneet ihmistyypin piirteistä, on tärkeää toisto, sillä erehtynyt nuori kulkee perspektiivistö toiseen luullen asian koostuvan erillisistäö sirpaleista, jotka pätevät vain paikoutellen esim. vain yksittäisestä vanhuksesta yhden aihepiirin suhteen, tai vain tietystä aihepiiristä. Jolloin siis pitäisi sama tieto ääneen taui kirjoituksessa yhdistää useampiin maailmankuvan ja sosiaalisen maailmankuvan palasiin sekä havaintopihin yksittäöisistä ihmisistä, jolloin ei saa sotkea eri ihmisä samaksi kuvaski, vaan olisi kyettävä pitämään esim. erimaalaiset naiset etrityyppisiksi luokittuneina eikä muka jotenkin yhtenä samana naisena.