Ohi menneet asiat, lälly ja onnekkuus vai parempi perspektiivi

Usein kai kun suunnilleen koulutasoinen järkeen pyrkivä kohtaa joitakin hankaluuksia mutta pärjää kumminkin suunnilleen, niin hän juttelee niistä muille ja osan kanssa käy niin, että katsovat ikään kuin ohi, melkein kui eivät huomaisi tai haluaisi huomata moisia asioita, ja samoihin aikoihin vaikeudet häviävät, mutta sitten jos toisella palikkajärkisemmällä tai poikien tapaan miesmäisellä porukalla yrittää niitä jatkaa,niin ongelmat taas ovat siinä, mutta ehkä joku saa langabn päästä kiinni ja selvitään. Niin siitä joku palikkajärkinen tuumii, että muilla on lällyä, kun ongelmat hälvenevät noin vain, vaikkei mukamas edes kiinnittänyt huomiota tai tehnyt mitään niiden eteen, on kuin joku heitä helppisi, vai onko omnea toisilla vain enemmän ja miksi? Mutta sehän se selitys tietenkin on, että tuo toinen on paljon taitavampi ja juuri l'hestymistapansa hyvin valinnut, ja siksi ei halua katsella, kun joku tekee huonolla tapaa, ettei kopioisi heidän ongelmiin joutuvaa lähestymistapaansa, vaan puhtaalta pöydältä tekee itse ja se sujuu vikkelään ja kommunikoituu sosiaalisen seuran tapaan näkökulmassa ja painotuksissa joita käyttää. Ja niin se jää vähäksi aikaa päälle ja kenties sen oppiikin, mutta jos kysyy tyhmemmiltä neuvoa heti perään ja jää heidän kanssaan juttusille, niin hukkaa sen.